Konkurssi vai saneeraus?

Tärkeää on valita oikea menettely ja tehdä se oikea aikaisesti.

Yrityssaneerauksessa tavoitteena on toiminnan ja velkojen uudelleen järjestely siten, että siitä saadaan vielä kannattavaa. Konkurssissa kyse on toiminnan lopettamisesta ja varojen realisoinnista velkojen maksamiseksi.

Yrityssaneeraus on käytännössä usein vasta viimeinen vaihtoehto ennen konkurssia. Suomessa konkurssihakemusten määrä vuositasolla on noin 3000 hakemusta ja saneeraushakemusten 400. Arviolta puolet aloitetuista yrityssaneerausmenettelyistä epäonnistuu ja päättyy konkurssiin. Loogisia selityksiä näin suurelle epäonnistumisprosentille on mielestäni kaksi: joko on valittu väärä menettely tai se on tehty liian myöhään.

Yksi syy yrityssaneerausten vähäiselle määrälle on epäilemättä menettelyn hinta. Menettelyn hinta on yleensä vähintään 10 000 euroa. Suurempana syynä on ehkä kuitenkin se, että toiminnan kannattamattomuuteen havahdutaan liian myöhään, milloin menettelyn hintakin voi olla jo liian suuri yrityksen maksettavaksi. Mikäli ei sen sijan hakeuduta konkurssiinkaan, päädytään usein vielä pahempiin ongelmiin.

Oikea aikainen konkurssi on järkevämpää kuin lähteä tekemään oman talouden kannalta mitään typerää, kuten ottamaan pikavippejä. Konkurssiin myös yleensä liittyy sitä enemmän taloudellisia sotkuja, mitä pidemmälle tilanne on päästetty. Valinta on toki varmasti velalliselle vaikea – yrittäjyyteen kai väistämättä kuuluu vahva usko parempaan tulevaisuuteen. Tästä huolimatta tilannetta ei kannata päästää liian pitkälle ennen kuin siihen reagoi, joko saneerauksella tai konkurssilla.

Miten Korona vaikuttaa tilanteeseen?

Osa yrityksistä ollut jo ennen koronapandemiaa maksukyvyttömiä tai niiden toiminta on ollut kannattamatonta. Silloin ei kannata omaa taloudellista tilannetta enää vaikeuttaa pitkittämällä sitä, mikä on väistämättä edessä. Puhdas konkurssi eli että rahat ovat loppu mutta ei ole taloudellisia sotkuja selvittelemättä, on aina parempi valinta myös velallisen itsensä kannalta. Tilanteen pitkittyessä kuvioon tulee usein mukaan rikosoikeudellinenkin vastuu. Vähintään kirjanpito on usein tekemättä loppuajalta.

Oma mielenkiintoinen kysymyksensä on myös hallituksen vastuu, jos pitkitetään konkurssiin hakeutumista, vaikka toiminta on ollut kannattamatonta jo ennen korona epidemiaa.

Konkurssiuhkaisen maksukehotuksen laiminlyöntiin perustuva maksukyvyttömyysolettama on poistettu laista väliaikaisesti 31.10.2020 saakka. Käytännössä tämä olettama tarkoittaa, että todistustaakka maksukykyisyydestä on velallisella – 31.10.2020 asti tätä ei siis sovelleta, vaan velkojan on pystyttävä osoittamaan maksukyvyttömyys. Mikä on tämän käytännön merkitys niiden yritysten kohdalla, mitkä ovat olleet maksuvaikeuksissa jo pitkään? Tuskin kovinkaan suuri. Yhtä kaikki, ennen 31.10.2020 velkojan hakiessa konkurssia, maksukyvyttömyys pitää pystyä osoittamaan muulla tavalla kuin ”kasipäiväisellä”.

Saneerauksessa puolestaan pitää pystyä maksamaan uudet velat sitä mukaan, kun ne erääntyvät eli se ei ole ratkaisu, jos kassassa ei ole varoja uusien velkojen maksamiseen tulovirran katkettua Koronan takia. Tätä kirjoittaessa tilanne vaikuttaa jo siltä, että uusien tartuntojen määrät jatkavat laskuaan ja rajoitukset puretaan asteittain. Lisäksi valtio on tukenut yrityksiä. Mikäli kassavirta on palannut sille tasolle, että juoksevista kuluista selvitään ja toiminta on ollut kannattavaa ennen Koronaa, tai ainakin siitä on selvästi saatavissa kannattavaa, voi saneerauskin olla vielä hyvä vaihtoehto. Tärkeää on kuitenkin reagoida maksuvaikeuksiin ajoissa ja punnita oikeat toimintatavat tilanteen ratkaisemiseksi.

Elma Haavisto, asianajaja

Edellinen
Seuraava